Ensimmäisen kerran elämässäni olin todella avattu kirja. Olin vuodattanut itseni kansien väliin ja hän avasi kannet. Minä annoin hänelle luvan. Lukea sanoja, jotka aina ennen olin häneltä salannut. Ajatellut ei, ne eivät kuulu hänelle. Mutta nyt tiedän, että ne kuuluvat. Minun sydämeni on sidottu häneen kiinni tuhansilla sanoilla enkä voi lopettaa kaipaamista. Enkä edes halua. Haluan olla hänen kanssaan ja tuntea hänet lähelläni. Haluan hänet ainoana ihmisenä joka on syvimpiinkiin hetkiin minussa päässyt sisälle nyt viereeni sanomaan, että rakastaa minua. Olen hänen kaikessa hiljaisuudessakin. Kukaan toinen ihminen ei ole koskaan tullut minua niin lähelle, vaikka onkin fyysisesti hyvin kaukana.
Rakastun häneen yhä uudelleen ja uudelleen. En halua päästää irti enää yhdestäkään unelmasta, kun niistä yksi uskomattomin todella toteutui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti