Ohi. Takana. Mennyt. Olen irti ja putoan. Yhdeksän vuotta polttevat ihollani ja muistot ovat palanneet. Kevätjuhlaruusuni on maljakossa lipaston päällä. Joku laski todistukseni keskiarvon puolestani, mutta varmistin. Kuitenkin koko todistus kiinnosti minua vähemmän kuin olisi pitänyt. Koko vuoden olen ahkeroinut saadakseni mahdollisimman suuret numerot siihen, mutta kun sain sen käteeni numeroilla ei ollutkaan enää niin paljon merkitystä. Kävelin koulusta ulos viimeisen kerran ja menin syömään luokkani kanssa. Asioita oppii joskus arvostamaan kunnolla vasta kun ne menettää. Minä rakastan luokkaani todella paljon ja huomasin sen vasta sinä päivänä kun näin luokkani viimeisen kerran. Tänään.
Mutta nyt se on ohi, peruskouluni. Jään kaipaamaan niitä aikoja. En ole enää peruskoulussa, enkä ole vielä lukiossakaan. Olen irti ja putoan, kuten sanoin. Ehkä nyt on selkeämpää, mitä tarkoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti