Herätyskellon tikitys. Peiton alla tunnen jaloissani rakkoja muistutuksena lämpimästä päivästä ja jokaisesta askeleesta jonka astuin. Kaikesta kaupungilla kulkemisesta ja siitä ihmispaljoudesta, joka ympäröi minut tunnista toiseen. Tunteja, minuutteja, sekunteja. Jäätelöä syöviä ohikulkijoita, auringonpaistetta ja sovituskoppeja. Minun vaaleanpunainen herätyskelloni lyö rytmin hengitykselleni, jonka voin kuulla helposti hiljaisessa talossa. Hiljaisuudenkin keskellä herätyskelloni on lyönyt yli puolenyön ja viisarit vakuuttavat, että on jo kesäkuu.
Ajatus saa sydämeni juoksemaan monta tuntia, minuuttia ja sekuntia edelle tästä hetkestä. Johonkin tulevaan, josta en vielä voi varmaksi tietää. Mitä tahansa voi tapahtua, sen yritän muistaa. Silti odotan kauniita kesäiltoja ja niitä kauniita asioita, joita kauniit kesäillat voivat antaa. Iltauinteja vielä hellepäivän jäljiltä lämpöisessä vedessä ja paljaiden jalkapohjien ensikosketusta viilenneeseen eteisen lattiaan. Kesän yksityiskohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti